26.11.1984

Airi B:n kanne Helsingin RO:ssa

Airi B oli asianajaja A:lle 16.12.1981 toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli 2.2.1979 solminut avioliiton itävaltalaisen Heinz P:n kanssa, johon hän oli tutustunut ulkomaanmatkalla. Heti vihkimisen jälkeen oli osoittautunut, että P oli antanut itsestään siinä määrin vääriä tietoja, että avioliitto olisi voitu avioliittolain 68 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla tuomita peruuntuneeksi. Airi B oli antanut 26.4.1979 A:lle tehtäväksi avioliiton peruuntumiskanteen nostamisen. A oli laiminlyönyt toimeksiannon hoitamisen määräajassa. Haastehakemus oli jätetty Helsingin RO:een vasta 24.3.1980, vaikka kaikki asiaan vaikuttavat perusteet olivat olleet A:n tiedossa jo noin vuotta aikaisemmin. RO olikin hylännyt kanteen myöhään nostettuna. Helsingin HO oli 25.3.1981 antamallaan tuomiolla pysyttänyt RO:n päätöksen. KKO oli 7.8.1981 antamallaan päätöksellä hylännyt valituslupahakemuksen. Avioliiton peruuntuneeksi tuomitseminen olisi ollut Airi B:lle erityisen tärkeää, koska hän oli leski ja oli saanut 8.5.1962 kuolleen miehensä Esko B:n jälkeen valtion virkamiesten perhe-eläkkeistä ja hautausavuista annetun lain nojalla valtiokonttorilta perhe-eläkettä ja tapaturmavakuutuslain ja valtion viran- ja toimenhaltijain tapaturmakorvauksesta annetun lain nojalla tapaturmavirastolta huoltoeläkettä. Kun Airi B oli 2.2.1979 solminut uuden avioliiton, hän oli menettänyt eläkkeensä lukuunottamatta sitä, että tapaturmavirasto oli maksanut hänelle kertasuorituksena eläkkeen kolmen vuoden ajalta. Jos tämä avioliitto olisi tuomittu peruuntuneeksi, Airi B:n eläkeoikeudet olisivat palautuneet taannehtivasti. A oli laiminlyönnillään viivyttänyt toimeksiannon hoitamista ja siten aiheuttanut Airi B:lle eläkkeiden menettämisen.

Tämän vuoksi Airi B oli vaatinut, että A velvoitettaisiin suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 1) valtiokonttorin maksettavasta perhe-eläkkeestä 1.3.1979 - 31.12.1981 väliseltä ajalta 40.105 markkaa 25 penniä 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä, 2) samasta eläkkeestä 1.1. -30.6.1982 väliseltä ajalta 1.450 markkaa 50 penniä kuukaudelta ja 1.7.1982 alkaen 1.502 markkaa 55 penniä kuukaudelta sekä 3) tapaturmaviraston maksettavasta huoltoeläkkeestä 3.2. -30.6.1982 väliseltä ajalta 1.915 markkaa 83 penniä kuukaudelta ja 1.7.1982 alkaen 1.984 markkaa 58 penniä kuukaudelta, kohdissa 2 ja 3 mainitut suorituksen kuukausittain hänen kuolemaansa saakka tai kunnes hän mahdollisesti solmi uuden avioliiton. Airi B oli lisäksi vaatinut, että A velvoitettaisiin maksamaan korkoa 5 prosenttia päätöksen antopäivään mennessä erääntyville kuukausierille kunkin erän maksupäivästä lukien ja että kuukausittain maksettava korvaus määrättäisiin sidottavaksi sosiaali- ja terveysministeriön vuosittain vahvistettavan palkkaindeksiluvun muutokseen työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaisesti tai elinkustannusindeksiin siten kuin eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin annetussa laissa oli säädetty. Vielä Airi B oli vaatinut, että A velvoitettaisiin korvaaman hänen oikeudenkäyntikulunsa.

A oli kiistänyt kanteen ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Ottaessaan vastaan Airi B:n toimeksiannon avioliiton peruuntumista koskevan kanteen nostamiseksi A oli joutunut selvittämään, olivatko P:n taloudellisesta asemastaan ja työsopimuksistaan antamat tiedot väitetyin tavoin valheellisia. Kun esimerkiksi ei ollut mahdollista saada tietoja P:n Sveitsissä olevasta varallisuudesta eikä P:n amerikkalaisen jalkapalloseuran kanssa mahdollisesti tekemistä sopimuksista, oli ollut tarpeen odottaa matkustaisiko P Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin. Vasta tämän selvityksen jälkeen olisi peruuntumisperusteesta voitu esittää varma tieto. A ei siten ollut hoitaessaan Airi B:n toimeksiantoa syyllistynyt mihinkään laiminlyöntiin eikä ollut aiheuttanut Airi B:lle taloudellista vahinkoa.

RO:n päätös 14.6.1982

Airi B, joka oli syntynyt 14.7.1935, oli 8.12.1978 matkustanut viikoksi Espanjaan Mallorcalle, missä hän oli tutustunut ammattijalkapalloilijaksi esittäytyneeseen Itävallan kansalaiseen 25.4.1948 syntyneeseen P:hen. P oli Airi B:lle kertonut omistavansa eräässä sveitsiläisessä pankissa yli 3.000.000 Sveitsin frangin määräiset talletukset, jotka olisivat hänen isänsä tekemien järjestelyjen vuoksi käytettävissä vasta hänen täytettyään 35 vuotta. Edelleen P oli kertonut, että hän oli solminut erään amerikkalaisen jalkapalloseuran kanssa alustavan sopimuksen pelata Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa syksyllä 1979 alkavalla pelikaudella, mutta että lopullinen sopimus olisi tullut allekirjoitettavaksi kesäkuussa 1979, jolloin P olisi saanut siirtosummana 300.000 dollaria. Joulukuun lopulla 1978 P oli saapunut Suomeen ja taivuttanut Airi B:n avioliittoon kanssaan. Avioliitto oli solmittu 2.2.1979.

Ennen avioliiton solmimista oli Airi B:n ja hänen lastensa, vuonna 1958 syntyneen Jukka B:n ja vuonna 1961 syntyneen Pirjo B:n sekä P:n kesken ollut neuvotteluja lasten koulutuksesta, Airi B:n taloudellisesta asemasta ja tämän saamien eläke-etujen lakkaamisesta avioliiton johdosta. Airi B oli saanut 8.5.1962 tapaturmaisesti kuolleen puolisonsa Esko B:n jälkeen kanteessa mainitut eläkkeet. P oli saanut Airi B:n vakuutetuksi, että P kykeni tulevaisuudessa huolehtimaan Airi B:stä ja tämän lasten jatkokoulutuksesta. Airi B:n kielitaito ei ollut riittänyt laajempaan asioiden selvittelyyn Airi B:n ja P:n kesken, minkä vuoksi Airi B:n lapset olivat toimineet tulkkina. Avioliiton solmimisen jälkeen Airi B oli 27.2.1979 matkustanut P:n jälkeen Mallorcalle, missä P oli vuokrannut heille asunnon kolmeksi kuukaudeksi. P oli Suomessa ollessaan pyytänyt Airi B:ltä 20.000 markan määräisen lainan, minkä määrän rahaa Airi B oli vienyt Mallorcalle ja luovuttanut P:lle. Jo kahden viikon yhdessä asumisen jälkeen Airi B:lle oli selvinnyt, että hänen solmimansa avioliitto oli ollut erehdys, sillä P oli pahoinpidellyt Airi B:tä ja oli ollut poissa öitä asunnosta. P oli vaatinut, että Airi B palaisi takaisin Suomeen ja kertonut Airi B:lle, että hän oli gigolo eikä hänellä ollut varoja eikä mitään pelaajasopimusta, vaan että hän oli mennyt naimisiin Airi B:n kanssa tämän varojen vuoksi.

Airi B:n ollessa Mallorcalla hän oli saanut tuntemaltaan asianajajalta selvityksen, että oli mahdollista saada avioliitto peruuntuneeksi ja että A voisi kansainvälisiin asioihin tottuneena asianajaja hoitaa asiaa. Airi B oli palattuaan 21.4.1979 Suomeen nimenomaan tämän vuoksi jättänyt tehtävän A:lle hoidettavaksi avioliiton peruuntumiskanteena. Airi B oli tämän jälkeen ollut neuvottelemassa A:n luona ja puhelimitse useita kertoja tiedustellut asian edistymistä, jolloin hänelle oli aina ilmoitettu asian tulevan hoidetuksi. A:n toimistosta oli haastehakemus kuitenkin jätetty Helsingin RO:een vasta 24.3.1980.

RO oli haastehakemuksen nojalla 23.10.1980 julistamassaan päätöksessä katsonut selvitetyksi, että Airi B oli 2.5.1980 Virallisessa lehdessä julkaistussa haasteessa vaatinut hänen ja P:n avioliiton julistamista peruuntuneeksi, koska P oli ennen avioliiton päättämistä antanut olennaisesti totuudesta poikkeavia tietoja a) omasta henkilöstään, b) työpaikastaan, c) työsopimuksistaan, d) taloudellisesta asemastaan ja f) aikaisemmista elämänvaiheistaan. RO oli katsonut, että kohdissa a-e mainitut perusteet tosin olisivat olleet sellaisia, että ne olisivat saattaneet estää Airi B:tä solmimasta avioliittoa P:n kanssa, mutta koska Airi B oli saanut näistä perusteista tiedon enemmän kuin puoli vuotta ennen kuin kanne oli nostettu, RO oli hylännyt kanteen näiltä osin. Mitä tuli kohtaan f, RO oli katsonut selvitetyksi, että P oli antanut aikaisemman 5.9.1978 avioeroon päätyneen avioliittonsa eroperusteesta sellaisen totuutta vastaamattoman tiedon, että syynä avioeroon olisi ollut hänen silloisen vaimonsa uskottomuus, vaikka P:n oma uskottomuus tosiasiassa oli ollut syynä avioeroon. Kun sanotulla seikalla, josta Airi B oli saanut selvyyden vähemmän kuin kuuden kuukauden kuluessa ennen kanteen nostamista, ei kuitenkaan voitu katsoa olleen sellaista merkitystä, että se huomioon ottaen mitä asiassa muutoin oli käynyt ilmi, olisi ollut laadultaan sellainen, että se olisi pidättänyt Airi B:tä avioliittoa solmimasta, RO oli hylännyt kanteen tälläkin perusteella nostettuna.

Helsingin HO oli 25.3.1981 antamallaan tuomiolla pysyttänyt RO:n päätöksen. KKO ei ollut 7.8.1981 annetulla päätöksellä myöntänyt valituslupaa.

RO oli katsonut, että A oli ottanut 26.4.1979 hoitaakseen Airi B:n avioliiton peruuntumista koskevan jutun P:tä vastaan. A oli mainitussa ensimmäisessä neuvottelutilaisuudessa saanut Airi B:ltä tietää, että P oli erehdyttänyt Airi B:tä omasta henkilöstään, työpaikastaan, työsopimuksistaan, taloudellisesta asemastaan ja aikaisemmista elämänvaiheistaan. Airi B oli saanut noista seikoista oikeat tiedot maaliskuussa 1979 asuessaan yhdessä lyhyen ajan P:n kanssa. A oli edelleen huhti- ja kesäkuussa 1979 Airi P:n ja tämän lasten Jukka ja Pirjo B:n kanssa pidetyissä neuvotteluissa saanut sellaista tietoa avioliiton peruuntumisperusteista, että A:lla oli ollut riittäviä perusteita panna vireille sanottu kanne jo kevään 1979 aikana eli siis ennen kuuden kuukauden määräaikaa siitä, kun mainittujen perusteiden olemassaolo oli käynyt Airi B:lle selville.

Airi B oli ollut tietoinen siitä, että hän solmiessaan avioliiton P:n kanssa menetti Esko B:n jälkeen saamansa eläkkeet. Koska Airi B oli siitä huolimatta solminut avioliiton, hän oli menettänyt nuo eläkkeet oman toimintansa vuoksi eikä niiden menettäminen ollut aiheutunut A:sta riippuvasta syystä. A oli RO:n edellä kuvailemalla tavalla tosin viivytellyt tehtäväkseen ottamansa jutun vireillepanoa perusteettomaksi ja siis menetellyt vastoin asianajajista annetun lain 5 §:ssä lausuttua asianajajia velvoittavaa ohjetta täyttää hänelle uskottu tehtävä tunnollisesti ja noudattaen hyvää asianajotapaa, mutta mainitulla laiminlyönnillä ja viivyttelyllä ei ollut katsottava olleen välitöntä syy-yhteyttä Airi B:n eläke-etuuksien menettämiseen eikä ollut myöskään näytetty A:n toiminnan aiheuttaneen suoranaisesti tai välillisesti noiden eläkkeiden palauttamisoikeuden menettämistä. Tämän vuoksi RO oli hylännyt kanteen. Jutun laatuun nähden A sai kuitenkin kärsiä kulunsa vahinkonaan.

Airi B:n vaatimukset Helsingin HO:ssa

Airi B oli toistanut RO:ssa esittämänsä vahingonkorvausta ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset ja vaatinut HO:n tuomion antopäivään mennessä erääntyneille kuukausittaisille korvauserille 5 prosenttia korkoa kunkin kuukauden 1. päivästä.

B oli 3.11.1982 toimittanut HO:een lisäkirjoituksen liitteineen. Lisäkirjoituksessaan B oli ilmoittanut valtiokonttorin 1.5.1982 lukien palauttaneen hänelle hänen oikeutensa saada edellä mainittua perhe-eläkettä. B oli sen vuoksi, luopuen osaksi aikaisemmin esittämistään vaatimuksista, uudistanut edellä kohdissa 1 ja 3 mainitut korvausvaatimuksensa ja vaatinut kohdan 2 osalta, että A velvoitettaisiin suorittamaan hänelle korvaukseksi valtiokonttorin maksettavasta perhe-eläkkeestä 1.1. - 30.4.1982 väliseltä ajalta 1.450 markkaa 50 penniä kuukaudelta kaikki jo erääntyneet korvauserät heti ja vastaisuudessa erääntyvät erät kuukausittain etukäteen hänen kuolemaansa saakka tai kunnes hän mahdollisesti solmi uuden avioliiton. Edelleen B oli uudistanut vaatimuksensa, että kuukausittain maksettava korvaus määrättäisiin sidottavaksi sosiaali- ja terveysministeriön vuosittain vahvistettavaan palkkaindeksiluvun muutokseen työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaisesti tai elinkustannusindeksin siten kuin eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin annetussa laissa oli säädetty, ja korkovaatimuksensa HO:n tuomion antopäivään mennessä erääntyneille kuukausisuorituksille.

HO:n tuomio 19.10.1983

HO, jonka toimenpiteestä oli Airi B:n korvausten indeksisidonnaisuutta koskevan vaatimuksen johdosta hankittu indeksiehtojen soveltamislautakunnan lausunto, oli ottanut Airi B:n 3.11.1982 HO:een toimittaman kirjoituksen liitteineen huomioon, koska B oli siinä rajoittanut aikaisempia vaatimuksiaan. Siltä osin kuin B oli viimeksi mainitussa kirjoituksessaan luopunut kanteessaan ja muutoksenhakemuksessaan esittämistään vaatimuksista lausunnon antaminen asiassa oli rauennut.

Tutkiessaan muutoin asian HO oli katsonut selvitetyksi, että Airi A solmiessaan 2.2.1979 avioliiton P:n kanssa menettänyt valtion virkamiesten perhe-eläkkeistä ja hautausavuista annetun lain ja tapaturmavakuutuslain säännösten nojalla oikeutensa hänelle niiden perusteella hänen edesmenneen ensimmäisen miehensä jälkeen valtiokonttorin ja tapaturmaviraston toimesta maksettuihin perhe- ja huoltoeläkkeisiin hänen saadessaan tuolloin ainoastaan kertakaikkisena korvauksena suoritetun hänen kolmen vuoden huoltoeläkettään vastanneen rahamäärän. Mikäli tuo avioliitto olisi sittemmin tuomittu peruuntumaan, Airi B:lle olisi hakemuksesta takautuvasti palautettu sanotut eläkeoikeudet vähentämällä niistä vain mainittu jo maksettu kertakaikkinen korvaus viimeksi mainitun eläkkeen osalta. Lainmukaisista peruuntumisperusteista huolimatta Airi B oli RO:n päätöksessä selostetun A:n aiheettoman ja tästä itsestään johtuneen viivyttelyn seurauksena menettänyt mahdollisuutensa saada avioliitto peruuntumaan, peruuntumiskanteen tultuakin sitten myöhään nostettuna hylätyksi, ja siten myös menettänyt oikeutensa kysymyksessä oleviin eläkkeisiin, joista valtiokonttori oli kuitenkin sittemmin päätöksellään 15.10.1982 myöntänyt Airi B:lle tämän hakemuksesta uudelleen oikeuden sen maksettavaan perhe-eläkkeeseen 1.5.1982 lukien. Koska A oli laiminlyönnillään aiheuttanut Airi B:n kerrotun eläkkeiden palautumisoikeuden menetyksen, tapaturmaviraston maksaman huoltoeläkkeen, nykyiseltä nimeltään perhe-eläkkeen, osalta kokonaan ja valtiokonttorin maksaman perhe-eläkkeen osalta väliaikaisesti, A oli velvollinen korvaamaan Airi B:lle siitä johtuneen vahingon, mistä esitettyjä vaatimuksia A ei ollut määriltään kiistänyt. Mitä kuitenkaan korvausvaatimukseen mainitun valtiokonttorin maksettavan perhe-eläkkeen osalta tuli niin, koska oikeus siihen oli ollut hakemuksesta, erityisiä syitä sen tueksi esitettäessä, palautettavissa hakemista seuraavan kuukauden alusta ja kun Airi B:n huhtikuussa 1982 tekemän myönteiseen päätökseen johtaneen hakemuksen viivästyminen elokuusta 1981, jolloin KKO oli antanut päätöksen Airi B:n avioliiton peruuntumista koskevassa asiassa tekemään valituslupahakemukseen, ei ollut luettava A:n viaksi, HO oli katsonut, ettei A ollut korvausvelvollinen Airi B:lle tämän menettämän valtiokonttorin maksettavan perhe-eläkkeen osalta 31.8.1981 jälkeiseltä ajalta.

Airi B:lle aiheutuneeseen vahinkoon ja A:n hänelle sen johdosta suoritettaviin korvauksiin nähden HO oli ottanut huomioon, että puheena olevien eläkkeiden suoma eläketurva oli sidottu maan yleiseen palkkatasoon työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaisesti.

HO oli edellä esitetyin perustein, kumoten RO:n päätöksen lopputuloksen ja hyläten kanteen enemmälti, tuomiolauselmassaan velvoittanut A:n suorittamaan Airi B:lle vahingonkorvaukseksi tämän saamatta jääneistä eläke-etuuksista, valtiokonttorin maksettavan perhe-eläkkeen osalta 1.3.1979 - 31.8.1981 väliseltä ajalta 34.692 markkaa 25 penniä 5 prosentin korkoineen haastepäivästä 16.12.1981 sekä tapaturmaviraston maksettavasta perhe-eläkkeestä 3.2. - 30.6.1982 väliseltä ajalta 1.915 markkaa 83 penniä kuukaudelta 5 prosentin korkoineen kunkin kuukauden 4 päivästä ja 1.7.1982 lähtien 1.984 markkaa 58 penniä kuukaudessa niin ikään 5 prosentin korkoineen kunkin kuukauden 4. päivästä, jo erääntyneet erät heti ja vastaisuudessa kuukausittain kunkin kuukauden 4. päivänä, maksun viivästyessä mainittuine 5 prosentin korkoineen eräpäivästä, Airi B:n kuolemaan saakka tai kunnes tämä mahdollisesti solmi uuden avioliiton tai asiasta muutoin ehkä toisin määrättiin.

HO oli määrännyt, että kuukausittain maksettava korvaus oli suoritettava kulloisenkin sosiaali- ja terveysministeriön vuosittain vahvistaman palkkaindeksiluvun muutoksen mukaisesti määrältään tarkistettuna työntekijäin eläkelain 9 §:n edellyttämällä tavalla.

A oli velvoitettu suorittamaan korvaukseksi Helsingin kaupungilta yleistä oikeusapua saaneen Airi B:n oikeudenkäyntikuluista RO:ssa B:lle itselleen 3.732 markkaa ja kaupungille 3.100 markkaa.

Perustelut

Airi B on osoittanut todennäköiseksi, että hänen A:lle ilmoittamiensa seikkojen ja niitä koskevien todisteiden perusteella hänen ja P:n avioliitto olisi avioliittolain 68 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla tuomittu peruuntumaan, mikäli kanne avioliiton peruuntumisesta olisi pantu vireille mainitun lain 83 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa. Tähän A:lla on ollut mahdollisuus. Näillä ja muutoin HO:n tuomiossa mainituilla perusteilla A on velvollinen suorittamaan Airi B:lle vahingonkorvausta.

Tuomiolauselma

HO:n tuomion lopputulos jää pysyväksi kuitenkin siten oikaistuna, että A vapautetaan maksamasta HO:n tuomiossa mainituin tavoin korkoa vastaisuudessa tämän tuomion antopäivän jälkeen kuukausittain erääntyville erille. A velvoitetaan suorittamaan korvaukseksi Helsingin kaupungilta yleistä oikeusapua saaneen Airi B:n oikeudenkäyntikuluista Airi B:lle 548 markkaa ja kaupungille 880 markkaa.